Kyllä, tämä viesti sisältää valitusta. Lisäksi tässä on mun
henkilökohtaisten ongelmieni käsittelyä. Mä pohdin pitkään, että
uskallanko kirjottaa tästä asiasta blogiini sanaakaan. Tulin kuitenkin
siihen tulokseen, että mä en enää välitä tämän asian kohdalla muiden
mielipiteistä. Tämän seuraavan tekstin luettuaan osa ihmisistä
ajattelee "miksi se nyt noin pahasti mummostaan puhuu" ja jotkut
ajattelevat "hah, se pelkää omaa mummoaan". Muuttakaa itse 18 vuodeksi
mun mummon kanssa asumaan ja ajatelkaa noin vasta sen jälkeen, jos
vielä pystytte. Todennäköisesti olette niiden vuosien jälkeen täysin
samoilla linjoilla mun kanssani.
Noh, ehkäpä aluksi sananen viikonlopusta. Viikolla ei ehdi tekemään
mitään mukavaa. Sitten tulee viikonloppu, epämiellyttävä puhelu ja koko
lauantai ja sunnuntai ovatkin pilalla. Vaikka me muutettiinkin pois
äidin kanssa entisestä kodista, aina välillä pelottaa ajatus, että mun
pitäisi nyt muuttaa sinne takaisin. Kukaan joka ei siellä ole asunut,
ei pysty tajuamaan sitä ahdistusta, mikä siellä mummon tähden
vallitsee. Muutamat ulkopuoliset eivät tunnu ymmärtävän, etten halua
pilata (mielen)terveyttäni muuttamalla takaisin. Toisaalta, eiväthän he
sitä voi käsittää, koska en sitä ole suoraan sanonut. Enkä oikeastaan
haluakaan sanoa, sillä he ovat kuulleet asioista ensiksi mummon
mielipiteen. Sitä siloteltua mielipidettä on paha mennä kumoamaan.
Pari tuntia sitten mummo saapui pihalle. Juteltiin siinä sitten, yritin
kovasti kertoa koulujuttujani, ettei syntyisi riitaa. Kyllähän se riita
siitä sitten syntyi, kun mummo alkoi huutamaan taas jostain ihan
oudoista jutuista. Lähdin siinä sitten kuitenkin mummoa saattamaan
autolle, kun vein koirat samalla lenkille. Valitettavasti mummo lähti
autolla ajamaan mun perääni ja huuteli siinä samalla ikkunasta. Mun oli
pakko juosta takas sisälle, kun en jaksanut enää kuunnella. Aattelin
vielä mennä koirien kanssa lenkille, kun ei kerran ehditty siellä
paljoakaan olemaan. Nyt kumminkin pelottaa... Entäs jos mummo on vielä
pihalla... Tai vaikka tulee takaisin keskellä yötä soittelemaan
ovikelloa (ei olisi ensimmäinen kerta).
Äiti on nyt pari päivää koulutuksessa. Lähetin hälle äsken tekstarin,
jossa kerroin kaiken olevan hyvin. Valehtelin. En vaan viitsinyt
turhaan antaa murehtimisen aihetta, kun koulutuksessa pitäisi oppia
uutta, eikä keskittyä murehtimaan. Oikeasti mulla on tällä hetkellä
sekä henkisesti että fyysisesti vieläkin tosi paha olo. Mua pelottaa
lähteä koirien kanssa uudelleen ulos, jos mummo on kuitenkin tuolla
vielä. Päänsärky alkoi heti kun pääsin sisälle. Aluks mä vaan itkin ja
tärisin eteisen lattialla, kun en vaan kestänyt. Nyt piti tulla tänne
kirjottamaan... En jaksa pitää kaikkea sisällä... Seuraavaks pitäs
vielä saada nukuttuakin, et jaksais huomenna. Eipä kai tässä enää
mitään hätää... Kun vaan mummo ei olis tuolla ulkona enää... :/
tiistai, 13. syyskuu 2005
Kommentit