Hieman kauempana ukkosti pari tuntia, mutta laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi tietokoneen pois päältä. Vieläkin vähän jyrisee, mutten anna sen enää häiritä. Santtukin (vanhempi meidän koirista) on jo rauhoittunut. Heti ukkosen tullessa vähänkin lähelle Santtu alkaa täristä ja ryömii sohvapöydän alle piiloon. Amalia (nuorempi) ei puolestaan välitä lainkaan ukkosesta, ihan samanlaisesti nököttää tuolla sohvan selkänojalla kuin aina ennenkin.

Autossa oleminen onkin kokonaan eri juttu. Meidän koirat rakastavat autoilua! Amalia, nuorempi, vetää aina autoa kohti siitä ohi kuljettaessa. Santtu ei ole ihan yhtä kiinnostunut autosta, mutta kyllä hänkin autossa olosta tykkää. Koirilla on selkeä roolijako. Amalia nuuskuttaa etutuulettimesta tulevaa ilmaa, Santtu puolestaan työntää päänsä raollaan olevasta etuikkunasta ulos.

Jos etuikkuna laitetaan kiinni, on tuulettimella ruuhkaa. Harvoin koirat lopettavat haistelemista, toki välillä täytyy vähän levätäkin. Onneksi kummallekaan ei tule autossa huono olo.